Vegaaninen seikkailu Salaattivaltakunnassa

Princess Tomato in the Salad Kingdom (NES)
Lopullinen teksti on kirjoitettu Retrolordi.com -sivustolle ja korvaa edellisen lyhyen esttelyni samaisesta pelistä tässä blogissa.

Moni kasibittisen Nintendon parissa varttunut muistaa Hudson Softin logon esimerkiksi Adventure Islandin, Bombermanin ja Faxanadun yhteydestä. Mikäli Princess Tomato in the Salad Kingdom ei soita kelloja, ei hätää! Tomaattiprinsessa ei nimittäin koskaan päässyt Eurooppaan asti. Kyseessä on juonivetoinen point ’n’ click -seikkailu, joka julkaistiin Japanissa MSX-tietokoneille vuonna 1984. Peli sai Famicom-versionsa hieman myöhemmin (1988), ja Pohjois-Amerikan NESille se saapui 1991.

Princess Tomato on saavuttanut pienissä piireissä kulttimainetta, mutta fyysistä kopiota metsästäville kyseessä on hankalasti löydettävä tapaus. Mikäli epäilet muovailuvahalla kuvitetun kansitaiteen ja lapsekkaasti piirretyn pelikuvan kielivän esikoululaisille suunnatusta höpöpelistä, luulet väärin: Princess Tomato on yksi 8-bittisen Nintendon tuntemattomista helmistä.

 

Prinsessa ja puoli valtakuntaa

 

Salad Kingdomin asukkaita on kohdannut onnettomuus. Kaikkien rakastama Princess Tomato on kaapattu ja kuningas Broccoli suistettu vallasta. Elämänhalunsa menettänyt yksinvaltias menehtyy pian jättäen tyttärensä ja koko valtakunnan pelastamisen yhden miehen harteille. Tässä vaiheessa pelaaja hyppää rohkean Sir Cucumberin housuihin ja pelastustehtävä voi alkaa. Juoni saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta pian selviää, ettei kyseessä olekaan mikään tyypillinen Mariomainen seikkailu.

Koska olisi tylsää olla pelastusreissulla yksin, matkaseuraksi lyöttäytyy nuori Percy Persimmon, jonka poskettomat välihuomautukset siivittävät mukavasti seikkailun kulkua. Ja kukapa ei haluaisi pientä uskollista alamaista, jota voi käskyttää mielin määrin?

Matkan varrella kohdataan monenlaisia vaaroja, tuskastuttavia labyrintteja, hoksottimia vaativia pulmia sekä tietenkin taisteluita. Aseita ei tarvita, sillä erimielisyydet ratkaistaan sivistyneesti kivi-paperi-sakset -mittelöissä. Vaikka osa otteluista sujuu pelkällä tuurilla, on loppupuolen vastustajilla jo selvä strategia, joka täytyy hoksata pahiksen nokittamiseksi.

Toisin kuin monissa saman tyylilajin edustajissa, Princess Tomatossa kuolema ei korjaa varomatonta seikkailijaa. Pelissä voi kuitenkin jäädä jumiin pahimmillaan tunneiksi, ellei keksi mistä narusta vetäistä tilanteen selvittämiseksi. Princess Tomato ei ole vaikea, mutta tutkittavaa riittää useaksi pelikerraksi, kunhan vain malttaa pitää näppinsä erossa läpipeluuoppaista.

 

Japanilaista huumoria

 

Pelissä ei klikata ruudulla näkyviä asioita, vaan sen sijaan pelaaja valitsee sivuvalikoista löytyvistä vaihtoehdoista haluamansa. Käyttöliittymä toimii konsolilla paremmin ja nopeammin kuin hiiren tapaan liikuteltava kursori. Asioiden lähempi tarkastelu avaa usein lisää tutkittavaa, ja näin yhdessä ruudussa voi vierähtää tovi jos toinenkin. Pieniä vihjeitä annetaan sopivasti, jotta ratkaisua ei tarvitse pähkäillä loputtomiin.

Seikkailu on jaettu yhdeksään episodiin, joiden välissä pelaajalle tarjotaan salasanakoodi pelin jatkamiseksi myöhemmin samasta kohdasta.

Juonen osalta Princess Tomato yllättää positiivisesti, sillä episodeissa ei ole selvää ennalta-arvattavuutta. Verrattuna muihin NESin saman lajityypin peleihin (esimerkiksi Shadowgate ja Deja Vu) Princess Tomato on pirteästi erilainen.

Yksi osa pelin viehätystä on juuri sen outous. Kaikki valtakunnan asukkaat ovat vihanneksia, mutta kasvisparkoja kiusaavat julmat farmarit, jotka uhkaavat popsia siviilit lounaaksi. Entäpä mistä etsisit ensimmäiseksi donitsia sitä pyytävälle pummille? No miten olisi vaikka yökerhon roskiksesta.
 

Käsittämättömät ratkaisut on pohjustettu hyvin ja naamioitu huumorilla, joten pelaajan ei tarvitse naputtaa epäloogisuudesta. Tarinasta löytyy hetkittäin yllättävän synkkiä sävyjä, mikä herättää kysymyksiä pelin ikärajasta. Eikä myöskään unohdeta pervoilua, juonen kannalta epäolennaisia esineitä tai päätöntä tilannekomiikkaa, joiden pohjalle hyvät seikkailut on kokemuksen mukaan rakennettu.

 

Loppuratkaisua etsimässä

 

Princess Tomato on armoton siinä mielessä, että jokainen pulma on ratkaistava tismalleen oikein ennen kuin seikkailu voi jatkua. Tämä saattaa tarkoittaa, että pelaajan on mentävä kolme kertaa samaan huoneeseen, ennen kuin juoni etenee – tai ennen sitä mahdollisesti haahuiltava ympäri kartanoa miettimässä, että mitäs himputtia tässä oikeastaan kuuluisi tehdä.

Ensimmäisellä pelikerralla joutuukin käyttämään paljon aikaa paikkojen koluamiseen. Toinen asia, mikä luultavasti saa pelaajan repimään hiuksia seikkailun aikana, ovat labyrintit. Jopa kompassia käyttämällä niissä eksyy vuorenvarmasti, ja loppu onkin summanmutikassa samoilemista etenemisen toivossa.

Ilman hersyvää huumoria tomaattisen prinsessan pelastustehtävä saattaisi käydä aika raskaaksi, mutta jokin seikkailussa iskee niin lujaa, että välillä naurattaa jopa ääneen.

Muutamista puuduttavista hetkistään huolimatta Princess Tomato on loistava peli. Eikä pelkästään siksi, että siinä on hyvää sisältöä, vaan myös siksi, että sen eteen on selvästi nähty vaivaa. Samoja lauseita ei kierrätetä loputtomiin, vaan esimerkiksi Percy kommentoi tapauskohtaisesti eri ruuduissa. Pelin huumori, juoni ja tunnelma ovat kohdillaan, ja lisäksi seikkailun taustalle on sävelletty mainio soundtrack. Siksi peli kannattaa suosiolla käynnistää sellaisessa konsolissa, joka osaa toistaa NTSC-pelin oikealla 60 hertsin nopeudella.

 

Mitä jäi käteen?

 

Princess Tomato saattaa näyttää lapselliselta tekeleeltä, mutta se on paljon enemmän kuin mitä nopea vilkaisu antaa ymmärtää. Tomaattiprinsessa on yksi NES-kirjastoni omalaatuisimmista nimikkeistä, jonka pariin haluan aina aika ajoin palata.

Ikävintä on patteritallennuksen puuttuminen, sillä jos jää pitkissä episodeissa jumiin ja haluaa jatkaa toisella kertaa, on aloitettava kylmästi edellisestä salasanapaikasta. Pahimmillaan parinkin tunnin sessio menee hukkaan, jos seikkailun joutuu jättämään kesken episodien välillä.

Vaikka Princess Tomato ei ole vaikea, sen läpäisyyn vaaditaan kärsivällisyyttä, samojen biisien kuuntelemista toistona ja japanilaisen outouden hyväksymistä. Mikäli et kaihda animemaista höpsöyttä, eläviä kasviksia tai paikkojen läpikäymistä useaan kertaan, peli kannattaa ehdottomasti katsastaa. Ei kuitenkaan suositella tosikoille tai vakavaa seikkailua etsiville jössiköille, he kartelkoot näitä vihanneksia kuin ruttoa!