Popin kuninkaan housuissa

Michael Jackson's Moonwalker (Megadrive)

Juttu on kirjoitettu alun perin Retrolordi.com -sivustolle.

Hyvästi maailmanrauha! Hullu rikollisnero Mr Big aikoo pyyhkäistä rakkauden pois koko planeetalta. Hän ja hänen roistonsa ovat kaapanneet kaikki maailman lapset, ja aikovat aivopestä nämä tahdottomiksi orjikseen. Kuka voisi auttaa? Popin kuningas Michael Jackson, rakkauden puolustaja, kutsuu tähtivoiman avukseen ja lähtee sankarhommiin. Kuulit aivan oikein. Tämä on Michael Jacksonin Moonwalker, peli, jossa tapahtuu kaikkea mitä et osannut olettaa.

 

Jos halusit todella tietää, miltä tuntuu olla Michael Jacksonin housuissa, tämä peli ei auta sinua tippaakaan. Nyt ei tanssahdellakaan esiintymislavoilla, kuten nimestä voisi päätellä, vaan ohjataan taikavoimilla terästettyä poppikuningasta gangstereiden valtaamilta kaduilta aina zombeja viliseville hautuumaille asti. Pelastuspuuhissa kun ollaan, tulee joka kentästä löytää kaapatut tenavat. Yllättävää on se, että kaikki maailman lapset ovat tyttöjä!

Kuurupiiloa gangstereiden tapaan

 

Mr Big on kaapannut lauman pieniä tyttölapsia ja piilottelee heitä komeroissa, autojen takakonteissa, haudoissa ja hämähäkkiluolissa. Lapsia vahtivat hurjat viholliset, kuten gangsterit, zombiet sekä mafiasotilaat. Luulisi, että vähempikin kauhu riittäisi pitämään itkevät kultakutrit aisoissa, mutta Mr Big on perusteellinen. Löytyessään tytöt kiljahtavat iloisesti Michaelin nimen ääneen ja antavat kiitokseksi tanssivalle popparille energiaa. Kummaa, kuinka kaikki tuntevat pelastajansa nimeltä? Lasten löydyttyä lemmikkiapina Bubbles auttaa sankariamme vielä kohtaamaan kentän loppuvastuksen. En haluaisi ajatella niin, mutta kaikessa älyttömyydessään juoni väkisin haiskahtaa jotenkin pervolta.

 

 
Tätä samaa kaavaa toistetaan kentästä toiseen vaihtuvin vihollisin, kunnes viimein päästään kukistamaan herra Big. Michaelilla on apunaan käsistä ja jaloista lentävän tähtipölyn lisäksi erikoiset tanssiliikkeensä, sekä tietyissä tilanteissa kyky muuntua robotiksi. Taustamusiikkina pyörivät mitkäs muut kuin Jacksonin luomat unohtumattomat biisit, mm. Smooth Criminal ja Bad.

Koska kentät muistuttavat pitkälti toisiaan, pelaaja kehittyy ohjastamaan Michaelia jatkuvasti paremmin. Luulisi, että viimeisessä taistelussa juuri nämä taidot mitattaisiin ja edessä olisi astetta vaikeampi, mutta muuten saman tyyppinen mittelö. Kuinka väärässä sitä voikaan olla? Mr Bigin kanssa heitetään koko edeltävä pelitekniikka roskiin, ja pelaaja on aivan hukassa äärimmäisen nopeatempoisessa avaruussekoilussa. On suorastaan ihme, jos loppupomon pääsee läpi ensimmäisellä yrityksellä. Koska herra Bigiä vastaan ei voi harjoitella koko pelin aikana, viimeinen taisto tuntuu olevan vain tuurista kiinni.

Tosielämän julkkis supersankarina

Kieltämättä absurdi peli-idea toimii. En ole löytänyt Mega Driven valikoimasta vielä toista näin hilpeää tasoloikkaa. Moonwalker ei ole viimeistä kenttää lukuunottamatta vaikea, kunhan opettelee mitkä liikkeet kuhunkin viholliseen toimivat. Pelin kaavamaisuus tuppaa hetkittäin puuduttamaan, ja kenttiin olisi voinut ripotella hieman enemmänkin tekemistä. Puutteistaan huolimatta Michaelin letkeä tanssahtelu vihollisten päälle saa kyllä silti nauttimaan pelistä ja sen tunnelmasta hymyssä suin.

Toisin kuin ehkä odottaisi, eivät viholliset suinkaan kuole niitä potkaistaessa, vaan sinkoilevat näyttävästi ruudusta ulos. Välillä isojen vihollisparvien lento pitkin kentän reunoja pistää suun messingille. Entäpä kohtaukset, joissa Michael tanssittaa zombeja tai poliisikoiria, jotka tanssin loputtua tuupertuvat voimattomina maahan? Loistavaa! Ainoat todelliset ärräpäät peli aiheuttaa vain viimeisessä kentässä, sillä siitä kosmisesta taistelusta ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. Kuinka ollakaan, lopputekstejä lukiessa alkaa kuitenkin jo kaipailla uudelleenpeluuta. Mikä on tämä Moonwalkerin koukuttava taika?

En ole koskaan ollut Michael Jackson -fani, mutta tutut biisit pelissä herättävät nostalgiaa. Jokaisella on varmasti joku mielikuva kyseisestä artistista, eikä tällä herralla pelaaminen tunnu lainkaan samalta kuin kuvitteellisella hahmolla hypähtely. Michaelhan on todellinen henkilö! Vaikka artisti onkin ollut olemassa, peli ei sinänsä perustu tositapahtumiin, vaan samannimiseen elokuvaan. Musiikkivideoista koostuva leffa lienee syy pelissä esiintyviin erikoisiin välikuviin, joissa Michael esimerkiksi muuttuu autoksi.

Korvien täydeltä Billie Jeania

Kontrollit ovat kohdillaan ja moonwalkkaavasta popparista huokuva asenne saa pelaajan jammailemaan tietään eteenpäin musiikin tahdissa. Kuitenkin silloin kun erikoisliikkeet, kuten portaiden pudottaminen tai puun oksaan tarttuminen eivät meinaa onnistua, pelaaminen tuntuu kaikkea muuta kuin jouhevalta. Joidenkin erikoisliikkeiden käyttö vie myös energiaa, mikä rajoittaa käyttämästä kovimpia muuvsseja jatkuvasti.

Ääniefektit naurattavat hyvässä ja pahassa: Pikkutyttöjen Michael-huudot sekä päähenkilön ”Who’s bad” -tokaisut aiheuttavat naurun pyrskähdyksiä, kun taas dobermannien pierua muistuttava ääntely saa aikaan facepalm-eleitä. Vaikka kaksi vuorokautta pelaamisen jälkeen huomaisikin, että Moonwalkerin musiikit soivat edelleen päässä, se ei välttämättä aiheuta pahaa mieltä.

Moonwalkerin grafiikka on hyvää. Pikseli-Jackson tuntuu liikkuvan ja hyppivän kaikin tavoin esikuvansa tahtiin. Mitä pelin aiheuttamiin pervoihin mielikuviin tulee, ne voivat johtua allekirjoittaneen mielen nyrjähtäneisyydestä. Moonwalker onnistuu olemaan riemukas lisenssipeli, jonka tekijöillä on ollut pilkettä silmäkulmassa, ja sitä voi syyttää ainoastaan lyhyydestä, sillä loppupomoa lukuun ottamatta tanssahtelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin.

Peli-illan piristysruiske?

Sukupuolesta riippumatta Moonwalkeria voi suositella kaikille kevyenä tasohyppelynä. Huumorintajuisessa seurassa se todistetusti toimii myös hauskana bilepelinä, sillä sekä pelaaja että katsojat saavat taatusti kiksejä. Varoituksena heikkokorvaisille: Moonwalkerin soundtrack voi aiheuttaa korvamatoja sekä halua kuunnella Michael Jacksonia myös peliajan ulkopuolella. Kaikille artistin faneille kyseessä on pakollinen hankinta.

Michael Jackson’s Moonwalker on julkaistu useille Segan konsoleille, PC:lle sekä pelihallikoneena. Eri versiot eroavat toisistaan huomattavasti niin grafiikan kuin pelattavuudenkin osalta. Siinä missä Mega Driven Moonwalker on tyyliltään tasoloikkaa, pelihalleissa puolestaan pelattiin puhtaasti beat ’em uppia. Kaikkien pelien taustalta löytyy kuitenkin sama tarina. Tämä kannattaa pitää mielessä jos on hankkimassa pelin fyysistä kopiota, sillä jokainen peliversio on taastusti omanlaisensa kokemus.