Heipä hei Vierailija!
Tervetuloa lukemaan videopeleihin, eteenkin retropeleihin, keskittyvää blogiani. Ajattelin että alkuun voisi pieni esittely olla paikallaan.
Olen kirjoittanut kaikenlaiseen kerälyharrastukseen ja lelutarinoihin keskittyvää
livejournalia jo hyvän aikaa, mutta nyt kun peliharrastus alkoi tulla mukaan kirjoittamiseen päätin perustaa peliaiheisille päivityksille kokonaan uuden kanavan: Ulottuvuus Äksän. Tarkoituksena on kirjoitella peliarvosteluja ja -esittelyjä, pohdintoja sekä muuta pelikerälyyn liittyvää. Voisihan sitä vaikka haastatella jonkun uskaliaan pelistriimaajan tai järjestää kilpailuja? Mitä nyt sitten keksii ja muun harrastamisen ohessa ennättää. Varmasti oma kiinnostus kirjoittamiseen riippuu myös lukijoista, eli Sinusta! Mikäli blogini on kiinnostava ja käyt lukemassa sitä säännöllisesti, pistähän joskus kommenttia niin tiedän ettei blogi ole kuolla kupsahtanut. ;) Toki toiveita sisällöstä saa myös esittää, pyrin mielelläni kirjoittamaan aiheista jotka lukijoita kiinnostavat - jos ne kiinnostavat myös minua itseäni.
Peliharrastukseni alkoi jo ennen kouluikää noin vuonna 1989 kun isä toi kotiin ensimmäisen Nintendon. Sitä ennen oli tullut pelattua kotona löytyneellä Hanimex HMG-2650 -konsolilla sekä tietokoneella. Nintendo kuitenkin räjäytti maailmani ja siitä se pelailuharrastus sitten lähti. Mielenkiintoa lisäsi se että useilta kavereilta löytyi sama konsoli ja eri pelejä kuin itseltäni, ja lisäksi R-kioskilta pystyi vuokraamaan pelikasetteja. Ostin jo nuorena paljon käytettyjä pelejä joten pelikokoelmani oli yli parinkymmenen kasetin luokkaa - silloin se oli paljon. Nyt aikuisena aloin harrastaa pelien keräämistä hieman aktiivisemmin, mutta edelleen lähtökohta ostamiseen on se että peliä haluaa myös pelata. Ostan pelit ensisijaisesti pelattavaksi.
90-luvun lopulta lähtien minulla tuli ostettua ja myytyä aika monta konsolia vuosien varrella. Kyllästyneenä johonkin möin laitteen pois, mutta myöhemmin useat myynneistä jäivät kaduttamaan. Alkuperäistä 8-bittistä Nintendoa en kuitenkaan koskaan raaskinut antaa pois. Nykyään olen ostanut useita laitteita uudelleen mitkä olen joskus päästänyt käsistäni maailmalle, mutta myös paljon minulle ennestään tuntemattomia koneita. Olen mielestäni aika maltillinen keräilijä, ostan kun löydän jotain edullisesti, mutta on myös pidempiä kausia kun en hanki uusia pelejä vaan keskityn vanhojen läpäisemiseen. Minua eivät ahdista reprot eli reproduction pelit/kotelot (laadukas uustuotanto), joten pari sellaistakin on kokoelmaan eksynyt. Toki mieluiten ostan alkuperäiskasetteja enkä kannata piraattipelejä. En myöskään jaksa kiinnostua emulaattoreista, minulle konsolit ovat pelaamista varten.
Retro on kiistelty käsite, mitkä pelit nyt sitten ovat retroa? En osaa vastata tuohon kysymykseen yksiselitteisesti, mutta pääsääntöisesti miellän retroksi ne pelit jotka ovat niin vanhoja ettei niitä enää saa kaupasta - eikä konsoleita jotka niitä pyörittävät. Tällä rajattaisiin karkeasti retropeleiksi kaikki noin vuoteen 2001 mennessä ilmestyneiden konsoleiden pelit, poissuljettuna Playstation 2.
Kun mietitään pelien keräilyä, etsin ensisijaisesti kokoelmiini kasettipelejä. Eli tätä retron määritelmääni tärkeämpää on minulle pelin kasettimuoto. Pidän keräilymielessä eniten pelikaseteista koska niiden muoto ja ulkonäkö kiehtoo, en niinkään CD/DVD-levyiltä pyöritettävistä peleistä. En myöskään välitä tietokoneeseen rinnastettavista konsoleista jossa on näppäimistö, kuten esimerkiksi Commondore 64. Mutta pelaan kyllä laidasta laitaan kaikenlaista ja myös aivan uusiakin pelejä - lopulta formaattikaan ei ole minulle niin tärkeää kuin se pidänkö itse pelistä.
Tässä oli jokunen rivi asiaa minusta keräilijänä. Myöhemmissä päivityksissä keskitytään sitten olennaisempaan: peleihin, niiden sisältöön, konsoleihin sekä muuhun pelikeräilyyn liittyvään harrastamiseen. Nähdään!
